Lisää blogitekstejä

Viidennen kerran blogiteksti:

Robotiikkaa voi soveltaa hyvin monella tavalla opetukseen. Ensimmäisenä mieleeni tulee erityisesti fysiikan tunnit, jolloin robotiikka voi olla apuna ja osa ongelmanratkaisuprosessia esim. lämpötilaa tai kiihtyvyyttä mitattaessa. Robotiikan keinoin voidaan mitata myös esimerkiksi luokan äänen tasoa eri tunnilla. Näin pystytään havainnoimaan oppilaille kuinka suuri muutos voi olla esimerkiksi matikan tunnista verrattuna musiikin tuntiin. Robotiikan avulla oppilaat oppivat myös yleisesti asioita elektroniikan käytöstä.  Robotin voi myös rakentaa ja ohjelmoida suorittamaan erilaisia valmiita tehtäviä: viivan seuraaminen, erilaisilla tasoilla kulkeminen yms.

Ennen kaikkea mielestäni robotiikan merkitys on siinä, että se motivoi oppilaita suuresti ja on hyvä havainnoinnin väline. Se kehittää oppilaiden ongelmanratkaisu kykyä luovasti. Oppilailla on mahdollisuus tutkia ja kokeilla ennakkoluulottomasti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Seitsemännen kerran blogiteksi:

Nykyään kouluilla on yhä suurempi vastuu oppilaiden tvt-taitojen kehittämisestä ja tämän vastuun toteuttamista vaaditaan kouluilta myös entistä enemmän. Tvt-taidot ovat osa melkeinpä jokaisen arkipäivää ja siksi niiden opettelu tulisi aloittaa jo koulussa. Mielestäni tärkeimmät tiedot ja taidot, jotka oppilaille tulisi opettaa tvt:een liittyen ovat vastuullisuus ja kriittisyys. Nykypäivänä jokainen tarvitsee niitä ja jos niiden opiskelu aloitetaan jo alakoulussa sisäistyvät ne oppilaiden taitoihin jo alusta pitäen. Lapsille tulisi myös konkretisoida selkeästi ja realistisesti esim. Internetin vaaroista tai siitä mikä merkitys sillä on jos vaikkapa Internetistä lataa koneelleen musiikkia.

Nykypäivänä tvt:n opettaminen ja oppiminen sulautuu mielestäni melko hyvin osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista. Tvt:tä hyödynnetään monella tavalla, koska se motivoi oppilaita suuresti. Keskeistä on myös, että se on keskeisessä asemassa myös oppilaiden omassa elämässä. Aikaa näiden taitojen opettamiseen koetaan usein varmasti olevan liian vähän mutta jos opiskelun suunnittelee siten, että siinä hyödynnetään luontevasti tvt:tä voi näiden taitojen oppimista helposti painottaa siinä samalla. Kouluopetuksessa ja koulussatapahtuvassa oppimisessa on mielestäni nykyään ensisijaista perustietojen ja taitojen ohella se, että oppilaita herätellään ajattelemaan ja pohtimaan. Lisäksi opetuksen tulisi linkittyä oppilaiden omaan elämään. Tähän kaikkeen tvt tarjoaa mielestäni hyvän ratkaisun.

Kahdeksannen kerran blogitksti: 

Suoritimme opetussovellutuksemme Kolin koululla ja opetuksemme kohteena olivat 4. luokkalaiset. Työskentelymme eteni johdonmukaisesti aluksi oppilaiden ennakkokäsitysten kartoittamisesta ja aiheeseen johdattelusta kohti uudeen asian oppimista. Opiskeluympäristö oli suunniteltuun opetukseemme nähden riittävä ja koululta löytyivät kaikki tarvittavat välineet ja materiaalit.

Oppilaat olivat yleisesti kiinnostuneita aiheestamme eli ukkosesta. Heillä oli jo vahvoja ennakkotietoja aiheesta ja uuden tiedon oppiminen motivoi heitä. Erityisesti kuitenkin kun aloimme tehdä ukkosesta animaatioita, moviemakeria hyödyntäen, he innostuivat.

Oppilailla ei ollut työskentelyssään mielestäni oikein mitään ongelmia. Heillä oli jo valmiiksi hyvät tiedot ennakkoon moviemakerin käytöstä ja opettajaopiskeljoiden ohjauksella pienet ongelmat saatiin ratkaistua helposti. Opiskeluilmapiiri oli mielestäni positiivinen koko opetuksen ajan. Erityisen innostuneilta oppilaat vaikuttivat kun pääsivät tekemään animaatioitaan ja näkivät valmiin lopputuloksen. Jokainen näytti olevan todella ylpeä tekemästään. Opetusilmapiiri ei ollut mielestäni negatiivinen missään vaiheessa. Alun tutustumisen jälkeen yhdessä toimiminen oli luontevaa ja kannustavaa.

Tieto-ja viestintäteknologian käyttäminen tuki oppilaiden oppimista suuresti. Internetistä pystyimme hakemaan uutta tietoa ukkosesta ja samalla pohdimme oppilaiden kanssa mitkä lähteet ovat esimerkiksi luotettavia ja mitkä eivät. Lisäksi smartboard oli hyödyllinen kun esitimme oppilaille ohjeita erilaisiin tehtäviin ja sen avulla pystyimme myös näyttämään helposti oppilaille erilaisia videoita ja kuvia aiheeseen liittyen. Kuvatessamme kuvia animaatioon digikamera oli keskeisessä käytössä ja kuvausten yhteydessä pystyimme hyvin neuvomaan oppilaille kameran eri toimintoja. Ilman tvt:tä emme olisi tietenkään pystyneet tekemään myöskään moviemakeria.

Jos kehittäisin edelleen koulusovvelutusta varaisin vielä yhden tunnin lisäaikaa. Nyt animaatiostamme jäivät äänet pois koska aika loppui kesken. Lisäksi kehittäisin vielä joitain oppilaita enemmän motivoivampia opetusmenetelmiä. 

3. harjoitus kerran blogiteksti:
Mielestäni opettajan tulee olla kiinnostunut oppilaiden "nettimaailmasta". On tärkeää, että opettaja on tietoinen edes vähän millaisilla sivuilla lapset suurimman osan ajastaan viettävät ja osaa tarvittaessa opastaa heitä Internetin huolellisessa ja kriittisessä käytössä. Opettajan ei ole mielestäni pakko olla kirjautuneena johonkin tiettyyn yhteisöön nettimaailmassa ja peliin sisälle mutta hänen olisi kuitenkin hyvä tietää edes oleellisimmat sivustot joilla lapset käyvät ja tutustua niihin.
En pitänyt GoSupermodel sivustoa mitenkään mielekkäänä, enkä sitä todennäköisesti omassa opetuskäytössäni hyödyntäisi. Sivusto vaikutti lähinnä hyvin pinnalliselta ja ruokkii ainoastaan nyky yhteiskunnan kauneusihanteita ja luo paineita lapsille pyrkiä tiettyyn malliin. Tietysti olisi mahdollista ja ehkä hyväkin tutustua lasten kanssa yhdessä kyseiselle sivustolle ja pohtia yhdessä kriittisesti sivuston eri puolia ja ominaisuuksia. Sivusto on varmasti erityisesti nuorten tyttöjensuosiossa, joten kriittinen pohdinta yhteisesti koko luokan kesken on varmasti paikallaan.


4. harjoitus kerran blogiteksti: 
Enkenberg painottaa merkittävänä kognitiivis-konstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa opittavat asiat sijoitetaan konteksteihin ja tilanteisiin, joissa ne normaalisti esiintyvät reaalielämässä.Näkökulma on yhteydessä ongelmakeskeisyyttä painottavaan opetukseen.Opiskelijoiden keskinäisellä ja vastaavasti opettajan ja opiskelijoiden välisellä vuorovaikutuksella näyttää olevan erityistä merkitystä laadukkaalle oppimiselle.  Nämä näkökulmat on hyvin keskeisiä myös tutkivassaoppimisessa.
Opetusrobotiikka on mielestäni tutkivaaoppimista parhaimmillaan. Se antaa lapsille oivan mahdollisuuden oppia ja tutustua, heille uuteen asiaan. Yhdessä oppiminen ja ongelmanratkaisu on mielekästä ja motivoi lapsia yrittämään vaikka asia olisikin heille hankalaa. Lopputuloksena on mukava ja uusi kokemus. Opettajan rooli kannustajana ja ohjaajana on keskeinen.